Raketit ovat janoisia laitteita. Tuhansia tonneja polttoainetta ja hapetinta muutamassa minuutissa. Unohdetaan hetkeksi se, että delta-v on ainoa mielekäs mittayksikkö ja etsitään analogia jolla voidaan ymmärtää tämän artikkelin keskeinen idea. Ajatellaan autoa. Ajan itse vanhaa bensakäyttöistä farmaria, jossa voin helposti kuljettaa lennokkeja, raketteja ja miekkoja. En pääsisi kovinkaan pitkälle, jos en voisi tankata autoani muutaman sadan kilometrin välein. Ajamani auto on vanha, joten se vaatii varaosia ja huoltoa.
Infrastruktuuri avaruudessa voidaan ymmärtää samalla tavalla. Tyypillisessä toisessa vaiheessa raketissa on noin delta-v 4 km/s, jonka raketti tarvitsee orbitaaliparametrien täyttämiseen ja jonka jälkeen raketti on käytetty.
Jos raketin voisi tankata, sillä olisi 4km/s delta-v käytettävissään uuteen operaatioon.
Palataampa auton esimerkkiin. Voidakseni ajaa vaikkapa Suomesta Gibralttarille, käyttäisin ensimmäisenä vaiheena kuorma-autoa, jossa olisi mukana farmari, jonka perässä olisi pikkuhybridi ja lopulta hybridissä olisi sisällä polkupyörä. Pääsisin perille, mutta hinta olisi posketon. Sen sijaan, voisin ajaa autollani muutaman sadan kilometrin pätkiä ja voisin pysähtyä välillä tankkaamaan autoa ja kuljettajaa.
Kiertoratainfrastruktuurin rakentaminen olisi luultavasti kallein ihmiskunnan hanke jota on koskaan tehty, mutta sen edut olisivat niin kiistattomat ja investoinnin paluuarvo niin suuri, että jokaisen valtion joka avaruusteknologiaa kykenee tuottamaan tulisi jo nyt asettaa osa BKT:stä kehitykseen jolla tämä voidaan aikaansaada.
Logistiikan Optimointi
Tohtori Takuto Ishmimatsu käsittelee artikkelissaan “A Generalized Multi-Commodity Network Flow Model for the Earth-Moon-Mars Logistics System” [2] algoritmia joka päättelee parhaimmat tankkeri/polttoainevarasto sijainnit Mars tehtävää ajatellen. Sijainnit perustuvat varsin monimutkaisen logistiikkamalliin jolla optimointi tapahtuu.
Aikaisemmat tehtävät, kuten Apollo noudattivat stratagemia, jossa kaikki tarpeellinen kuljetettiin miehistön mukana jokaisessa tehtävän vaiheessa.
Propellanttikulua tässä ajatuksessa voidaan kuvailla vain ja ainoastaan termillä kauhistuttava. Saturn V lähti liikkeelle tankeissa yhteensä 22km/s delta-v:tä.
ISS varten jaettiin kustannuksia, mutta lopputulos oli samalla tavoin delta-v:n puolesta katastrofaalinen, mutta valtiorahoituksella ja hyvin lähellä sijaitsevan huoltoketjun ansiosta, ISS oli kuitenkin onnistunut.
Tohtori Ishimatsun algortmi on monimutkainen ja mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että Tohtori Ishimatsu käsittelee kuun saapumispisteeksi L2 pistettä, hyvin kompleksisten ratalaskelmien tukemana, mutta Se Tärkeä Yksittäinen Luku on 68%, joka kiinnittää huomion. Tämä on se leikkaus kuluihin jonka EML2 ja Kuun polttoainevalmistus aikaansaisivat, kokonaiskustannuksiin.
Avaruuden infrastruktuuri
Tehdään oletus, että Avaruushallinnot osaavat tulkita edut, eivätkä siten aktiivisesti pyri estämään tämänkaltaisen paradigman toteuttamista. Jos tarkastelemme yksinkertaistettua tehtävämallin osaa:
Jossa nousemme radalle (1), teemme irroituspolton (2), saavumme impulssipisteeseen (3), josta jatketaan kohteeseen (4). Tätä voidaan hieman selventää muuttamalla tehtävämalli verkkomalliksi, joissa kiertoradat esitetään noodeina:
Tätä mallia on helpompi seurata. Eli laukaisupaikalta (LA1) liikutaan matallla maakeskeiselle radalle (LEO, Low Earth Orbit) josta Apollot tekivät siirtymäpolton Kuuhun johtavalle injektioradalle, tekivät rataimpulssin tehtävän lopulla saadakseen matalan kiertoradan kuuhun (LLO) radan ja lopulta Laskeutuivat kuuhun. (KUU)
Tällä mallilla ei ole mielekestä tehdä Mars operaatiota, eikä oikeastaan kuu operaatiotakaan. Tri Ishimatsun kirjoittama paperi oli lähde myös Makrotaloustiedettä käsittelevälle artikkelille, joten ei liene yllättävää, että pohdittaessa vaihtoehtoisia ratoja, erittäin tuttu termi EML1 nousee esiin.
Potentiaalinen infrastruktuuri voidaan jakaa tehtävävaihdeiden pohjalta hyvin karkeasti seuraavasti:
- Laukaisujärjestelmä
- Tankkeri
- Kevyttankkeri (tarkoittaa siirtorakettia joka tuo polttoaineen jalostamosta kiertoradalle)
- ISRU jalostamo
Yleinen konsensus on, että tankkeri (tai polttoainevarasto) tulisi sijoittaa Maa-Kuu L1:seen. Makrotaloutta käsittelevässä artikkelissa käsiteltiin hieman Maa-Kuu L1 teollistamista.
Laukaisu kiertoradalle
Aivan alkuunsa tehtävä on saatava radalle. Kartoitetaan kuitenkin alkuunsa sijainteja. Ratataso on tärkeä, mutta Lagrange pisteiden kehittämisen myötä, voimakkaasti kallistuneetkin radat pääsevät EML pisteisiin. Kourou (Ranskan Guianan laukaisukompleksi) pääsee ~5 asteen kallistukseen, Kennedy Space Center pääsee noin 28,5 asteen kallistukseen, Baikonur 49,0 astetta. Tällä ei ole suurta merkitystä, sillä vaikka suurin osa käyttökohteista on LEO ja GEO radoilla, varsinainen varikko onkin EML-1 pisteessä. Sijainnit ovat siis nyt hallussa. Maainfrastruktuurissa tarvitaan torni josta raketti laukaistaan, polttoainevarastot ja käsittely, raketin kokoonpanolinja (hyötykuorman ja raketin valmisteluun. Eng. VAB (vehicle assembly building), muutamia mainitaksemme.
Tämä osa on hyvin tunnettu ja parannettavaa varamasti löytyy, mutta keskitytään olennaiseen. Sillä suurin ja heikoin logistisen ketjun lenkki on itse raketti:
Suurimmaksi osaksi noin puolet delta-v budjetista poltetaan ensimmäisen 200km matkalla, kun noustaan kiertoradalla maan pinnalta. Roscosmos nostaa noin 5000 € / kg ja Avaruussukkulan kustannukset olivat siinä 15 000 € / kg- siis se mitä NASA laski sukkulan rahtikilolle.
Seuraava askel infran rakentamisessa on saada tämä luku alas. Tähän on joitakin tapoja, mutta keskitytään tässä artikkelissa raketteihin ja kenties myöhemmin laajennetaan tätä spekulatiivisilla teknologiolla. Raketit ovat kuitenkin jotain jota osaamme jo valmistaa. Pavunvartta emme kykene valmistamaan. Raketeissa pitäisi jotenkin siten toteuttaa nk. Koon Ekonomia, eli mahdollisimman halpa yksikköhinta (per kilogramma meidän tapauksessamme).
Voimme rakentaa rakettimme noudattaen karkeasti kahta luonnonmukaista tekniikkaa mukaillen. Joko r-ajattelu tai K-ajattelu. Nämä ovat biologien antamia nimikkeitä jo poistuneelle biologian opille, mutta ajatusmalli on kiintoisa.
Karkeasti ’r’ mallilla eliö tuottaisi suuren joukon yksinkertaisia jälkeläisiä ja luottaisi edes osan näistä tuotavan uusia aikuisia. K-mallissa eliö tuottaisi pienemmän määrän hyvin sofistikoituneita jälkeläisiä. Soveltaen tätä mallia, voimme joko rakentaa äärimmäisen halpoja raketteja joilla ammutaan pieniä hyötykuormia kiertoradalle, mahdollisimman edullisesti, tai vaihtoehtoisesti voimme rakentaa äärimmäisen kompleksisia laitteita, joilla saamme mahdollisimman suuren määrän tonnistoa kiertoradalle.
Molemmissa on puolensa ja skaaloja joutuu pakostikin hieman säätelemään, sillä teknologiassa tulee optimoinneissa joskus outoja ilmiöitä, kuten K-mallissa itseasiassa tulee.
SS-520-5 on pienin koskaan rakennettu kiertoratakykyinen raketti. JAXA (Japan Aerospace Exploration Agency) laukaisi tällä raketilla TRICOM-1R CubeSat kiertoradalle. Raketilla on 5kg kuormakyky ja kustannukset noin 500 000 euroa per laukaisu.
Valmistusteknisesti tämän voisi saada alas, mutta 4-5kg kuorma ei ole merkittävä laajassa mittakaavassa, mutta tällekin raketille on taatusti paikkansa. 500k€ kiertoratakykyisestä raketista on todellakin houkutteleva, mutta per kilo, hinta on aivan tolkuton. Tämä ei ole se r-malli jota etsitään.
Nostamalla kompleksisuutta päästään Rocket Labsin elektroniin, joka on kiertoratakykyinen ja nestekäyttöinen raketti. Yksittäinen Electronin laukaisukustannus on 7,5M ja kuormakyky LEO:lle 300kg. Siinä 25k€ per kg, jos joku laskee.
Näihin verrattuna SpaceX Falcon-9 on merkittävä etu- joskin Falcon-9 on ehdottomasti K-strategian raketti. Se on äärimmäisen kompleksinen laite.
Space X on nykyisellään päässyt jo 2300€/kg, joskin tämä luku kannattaa ottaa varauksella. Raketin ilmoitettu hinta on 63M€, jolloin uudelleen käytettävänä tämä antaa 3500€ / kg joka Infrastruktuurimielessä tämä on aivan riittävä, joskin ongelmaksi tulevat korkeat radat, joihin Kerolox moottorin suorituskyky ei oikein riitä. Infrakehittämisen kannalta tarvitaan moottoreita joiden ISP on 400s+.
Suuritehoisten kantorakettien, absoluuttisessa ääripäässä tosin on raketti joka olisi vastaus kaikkiin näihin ongelmiin. Sen voisi kuvitella olevan K-tyyppinen, mutta… se on yksinkertainen rakenteiltaan, barbaarinen toiminnaltaan- Selvästi r-tyypin ajattelu. Kallis kylläkin, ensivilkaisulta: yksittäinen laukaisu olisi mukautettuna tähän päivään 2 500M USD. Sen kuormahinta on noin 4500€ / kg. Hyötykuormakyky tällä raketilla olisi ollut 550t kiertoradalle.
Tämä olisi ollut Sea Dragon raketti. Ja sen merkittävimmät edut tulivat sen absoluuttisen yksinkertaisesta rakenteesta ja täydellisestä maakaluston tarpeettomuudesta. Sea Dragon oli tarkoitus laukaista mereltä. Ja ensimmäinen vaihe oli tarkoitus olla uudelleen käytettävä.
Sea Dragon jäi historiaan toteutumattomana, sillä tarvetta moiselle lifterille (etenkin sen suunnattoman kertainvestoinnin varjossa), ei kehitysaikana ollut. En voi korostaa tarpeeksi, että Sea Dragon olisi äärimmäisen tärkeä osa infrastruktuurirakennusta, ei vain siksi, että se edustaa Economy Of Scale ajattelua, olisi toteuttavissa helposti. Se on painesyötetty, RP-1 ja Hydrolox raketti. Se omaa hyöykuormaluvun jolla Tankkereita voidaan nostaa kiertoradalla kokonaisina.
Tankkeri + Tenderi(käännös)
Avaruudessa ei ole ”polttoaineasemia”. Laskeutuminen vaikka vain kuuhun maksaisi tehtävälle liiaksi delta-v budjettia, että se olisi mielekästä. Mutta, ilmatankkausta on tehty eri ilmavoimien toimesta useasti, joten sopivissa pisteissä aurinkokunnassa voisi olla Tankkeri jossa on tehtävärakettiin sopivaa propellanttia. Tällaista tankkerirakettia huolletaan lighterilla, joka on siis lyhyen matkan raketti jonka tehtävä on tuoda tietty määrä propellanttia ISRU jalostamolta.
Tankkeri puolessa välissä matkaa leikkaa tehtävän tarvitseman delta-v varaston puoliksi. Säästö on merkittävä. Mutta, tankkerit ja propellantti eivät ole saman arvoisia, vaan Tankkerin sijainti määrittelee miten arvokas propellanttivarasto oikeastaan on.
Miten tällainen strategia sitten toimisi? Tutkitaan hieman noodikarttaa.
Tri Ishimatsun esittämä noodikartta on monimutkaisempi, mutta mikäli lähestymme noodia vain tankkerin toiminnan näkökannalta saamme hyvin yksinkertaisen noodikartan aikaseksi. Tankkerimme istuu EML1 pisteessä josta se käy määräajoin hakemassa lisäpolttoainetta matalalta kuun kiertoradalta (LLO), mihin sitä tuodaan pinta jalostamoilta pienillä kuormaraketeilla (kevyttankkeri).
Mikäli tarpeen, voidaan tankkeri tankata myös LEO:lla, mutta tämä ei ole ensisijaisesti tarkoituksen mukaista, mutta voi tulla tarpeelliseksi mikäli propellanttivarannot ehtyvät EML1, vaikkapa Kuun jalostamon toimintahäiriön seurauksena
Millainen sitten olisi tällainen spekulatiivinen tankkeri? Se olisi itsessään aivan omassa luokassaan oleva raketti. Sen tulisi kuljettaa tarpeeksi propellanttia usean kuu-operaation tarpeisiin.
Tankkeri vaatii toimiakseen todella voimakkaan moottorin jolla on hyvin korkea spesifinen Impulssi. Aikaisemmassa artikkelissa keskusteltiin ydinmoottoreista, joka on tarpeen tällaisessa raketissa. Tarkalleen ottaen moottorina tarvittaisiin Timberwind tai mielummin kaasuydinmoottori. Timberwind moottorilla päästään jo hyvin alkuun.
Joitakin myönnytyksiä joudtaan tekemään, lähinnä siksi, että toistaiseksi ajatus avaruuden infrastruktuurista on kokonaisuudessaan spekulatiivinen. Koska näin on, voidaan suunnitelmissa irroitella hieman ja varustaa moottori avokiertoisella kaasuydinmoottorilla, jonka fissiopolttoaine on uraaniheksafluoridi.
Tässä lehdessä on jo käsitelty lyhyesti ydinmoottoreita, sellaisena kuin tämänhetkiset suunnitelmat mahdollistavat niiden rakentamisen. Tulevissa lehdissä tarkastellaan tulevaisuuden näkymiä, jossa voisimme käsitellä myös tämän mainitun moottorin.
Propellanttivarastot pitää kyetä siirtämään ISRU asemalta hyötykäyttöön kiertoradalle. Tankkeria ei ole mitään syytä tuoda yhtään syvemmälle Kuun painovoimakaivoon kuin on pakko. Samaan tapaan merenkäynnin alkuaikana raskaita rahtialuksia purettiin ja lastattiin satamien ulkopuolella, kun sataman syvyys ei ollut riittävä- tällaisia aluksia kutsuttiin nimenomaa nimellä ”Lighter”, kevyttankkeri.
Tällainen siirtoraketti tulisi olla kyvykäs nousemaan kuun kiertoradalle, joka tarkoittaa, että siirtomodulissa tulisi olla noin 7,5 km/s delta-v’tä ja jonkinlainen vetyperoksidivarasto ohjausrakettien käyttämiseen.
Raketti itsesään tulisi olla varmatoiminen, joten painesyötetty moottorirakenne olisi luultavasti varmatoimisin, sillä moottorin työsykli olisi aivan ennennäkemättömän laaja. Hydrolox moottori on kaikkea tätä- poislukien hypergolisuus joka tarkoittaa monimutkaista sytytysjärjestelmää.
Toistaalta spekulatiivinen Tankkerimme ajaa turbopumppuisella kaasuydinmoottorilla jonka fissiopolttoaine on Uraaniheksafluoridia, joten pienikokoinen ja luotettava sytytysjärjestelmä olisi luultavasti kehitettävissä.
ISRU
In Situ Resource Utilization. Maassa tämä tarkoittaisi energialouhosta ja jalostamoa. Tuolla ylhäällä jää on polttoainemalmi. Tohtori Ishimatsu antaa muutamia oletuksia kuun ISRUa silmällä pitäen, tehden käyttöasteesta ja teknologiavaatimuksista seuraavat oletukset:
– Kuun ISRU kykenee valmistamaan O2 regoliitistä tai H2O, noin 10 kg / vuosi / ISRU jalostamon painoyksikköä kohden, vaatien 10% / tehdasmassasta varaosia per vuosi.
– Mars ISRU voi irroittaa CO2 ilmakehästä ja H2O vesijäästä samoilla luvuilla kuin kuun ISRU asema.
– Mars ISRU kykenee muuntamaan CO2 metaaniksi (CH4) ja vedeksi (H2O) Sabatier reaktion ansiosta, tai samainen CO2 voidaan muuntaa O2 kaasuksi oksidielektrolyysillä.
H2O elektrolyysi ja CH4 pyrolyysi oletetaan olevan molemissa ISRU tyypeissä valmiina
Jalostamo
Yksinkertaistetulla jalostuskaaviolla tämä voidaan yksinkertaistaa seuraavaan muotoon:
Jalostamon arkkityyppinen jalosteketju on jokseenkin samanlainen joka kerta. Riippuen raaka-aineesta ja kohdejalosteesta, prosessin vaiheet monimutkaistuvat. Jos käsittelemme vesijäätä, polttoaine malmi voidaan siirtää jalostamon keruutankkiin josta vesi vain tislataan kokoojatankkeihin josta se kuljetetaan kiertoradalle.
Pidetään tämän artikkelin yhteydessä prosessi yksinkertaisena ja sanokaamme, että ISRU:lle löytyy riittävä määrä vesijäätä kuusta, sanokaamme hyvin rikkaan malmin muodossa (1%).
Glykoli vai kryostaatti?
Pääasiallinen varastointi tulisi olla H2O:na. Riippumatta valitusta jalostusmuodosta. siis jopa regoliitin tapauksessa, on toiminnalisesti vain helpompaa varastoida vettä kuin vetyä ja happea, olkoonkin, että kiertoradalla, hapella ei ole suurta merkitystä-
Siis mikäli vettä ei valita propellantiksi. .. Kyllä, ydinmoottorit ovat hyvin tunteettomia työfluidilleen, joskin Ve laskee katastrofaalisesti, fluidin massan vuoksi, mutta propellantin varastointi on triviaalia ja saatuvuus on korkea.
Kritiikki
Monasti tätä uutta ajattelutapaa kritisoidaan tarpeettomalla kiertoratamuutoksella. ”Miksi ihmeessä pysähtyisimme kuuhun ottamaan propellanttia, LEO:lta voi lentää Marsiin suoraa. Tämä vastaa samaa kuin olisin ajamassa autolla Oulusta Tallinnaan, mutta päättäisin ajaa Tukholmaan tankkamaan.
Tähän ei voi kuin: ”Katso Delta-V karttaa”. Jos tehdään pysähdys EML-1 raketin kokonaismassa laskee, sillä EML-1 odottavalle tankkerille tarvitaan bi-elliptisellä siirtymäradalla vain saman verran kuin raketin nosto geostaattiselle ja puolestaan tankkeihin ei tarvitsisi kuitenkaa ladata kuin 13 km/s delta-v’tä- Sama raketti teoriassa joka kykenee nousemaan maasta Leolle pystyy tekemään lennon EDES-TAKAISIN marsiin.
Olet puolivälissä matkaa mihin tahansa, kun olet kiertodalla.
Kritiikkiä SLS kohtaan
Space Launch System on kallis ja se on rakennettu tietoisesti olemaan kallis. Eikä se tehtävämuotonsa puolesta voi olla muuta kuin kallis. Space Launch System rakentuu ensijaisesti ajatukseen täydestä omavaraisuudesta. Tehtävien luonteena on täysi omavaraisuus, joka on absurdia, kustannusmielessä.
ISS on osoittanut, että yhteistyö on edullisempi vaihtoehto. Tämä voidaan todentaa vaikka vain tarkkailemalla raketin Delta-V budjettia. SLS Block B rahtivariantti kykenee siirtämään 46t kuun injektioradalle, joka on samoissa luvuissa kuin Saturn-V. Kunnioitettava suoritus.
NASA on saanut Space Launch Systeemin eteenpäin ja superliftereitä (raketteja joiden hyötykuorma kiertoradalle on 60+ t) on useita kehityksessä- Ja suuritehoisin käytössä oleva kantoraketti on yksityisen sektorin hallussa.
Samaan aikaan päätöksentekijät taivastelevat kustannuksia. Ja syystä. SLS arvio on seitsemän laukaisua ja 18 Miljardia Dollaria.
Veronmaksajat kysyvät miksi? Harhakäsitys raketin panostamisesta rahalla on jälleen noussut argumenteissa esiin ja SLS hintalappua tuijottaessani en voi välttyä urani alussa kuulemaani lausetta, että 70-luvulla valtioprojekteissa ei rakennettu yhtä kohdetta yhden hinnalla, vaan rakenettiin kolme kahdentoista hinnalla. Selvästi Space Launch Systeemin laatijat ovat muistionsa saaneet.
Kritiikkiä BFR vastaan
Elon Musk, ja Space X. BFR ja Raptor. Otan jälleen paheksuntaa osakseni, sillä vaikka BFR edustaakin ehdottomasti tulevaisuutta liftereissä on se silti riittämätön täyttämään Tri Ishmatsun esittelemää nodaalista logistiikka mallia ja tämä vain siksi, että Raptor on Metalox moottori. Toisin sanoen sen polttoaineena oleva metaani (CH4). Ei ole saatavissa Cis-Lunar ympäristöstä, jote hiilen löytyminen käyttökelpoisessa muodossa tarkoittaa biotuotannon aloittamista Marsissa- mikä puolestaan tarkoittaa alkuunsa riippuvuutta maasta tulevasta polttoaineesta, mikä ei todellakaan laske laukaisukuluja.
BFR on ehdolla kuuoperaatioihin, mutta jos kuun pinnassa vety ja happi ovat (ilman vesijäätä) harvinaisia, joskin vielä jostettavissa, niin Hiili loistaa poissaolollaan.
Samoin voidaan kyseenalaistaa BFR rakenne. Apollon mekaniikkainsinöörit olivat alkujaankin huolissaan korkeasta raketista matalassa painovoimassa. BFR on 72 metriä pitkä. Raptor ei omaa (ainakaan toistaiseksi) syvää työntövoiman ohjausta; BFR minimityöntö on 85% nimellisestä. Kuun pintapainovoimassa tämä johtaa äärimmäisen vaikeisiin manöövereihin. Samoin moottoria syötetään kahdella turbopumpulla- Toimintavarmuudeltaan tämän moottorin luvut ovat alhaisemmat kuin painesyötettyjen moottorien vastaavat.
Ja siksi BFR on tässä. Sen teknologia käyttää propellanttia jota ei ole Lähiavaruudessa oli saatavilla ilman todella laajan mittakaavan muutoksia resurssiketjuissa, se on kokonsa puolesta sopimaton kuulaskuihin ja moottorin toiminta ei ole sovelias infrarakettiin.
Loppusanat
“Amateurs talk about tactics, but professionals study logistics.” – Gen. Robert H. Barrow, USMC (Commandant of the Marine Corps) noted in 1980
Joka on vapaasti suomennettuna, että “amatöörit puhuvat taktiikasta, mutta ammattilaiset opiskelevat logistiikkaa”. Tämä on suuri totuus. Toinen totuus on, että vaikka jokin asia on selkeästi virhe, se ei tarkoita, etteikö virheellinen ajatus voisi olla toimiva. Avaruussukkula ja Concorde ovat molemmat ohjelmia joita voi katsoa jälkikäteen vain rahaa tuijottamalla, että olipa tuo typerästi tehty.
Jälkiviisaus ja sitä rataa. Olen arvostellut sukkulaa kovasanaisesti aikaisemminkin, mutta valinnat jotka johtivat sukkulaohjelman toteuttamiseen olivat poliittisten päätösten sanelemia. Merkittävä ongelma avaruusteknologiassa on pitkä, todella pitkä investointiaika ja todella massiiviset etukustanukset. Valta vaihtuu suurimmassa osassa maailmaa neljän vuoden sykleissä ja mielikuvissa avaruusteknologian investointi nähdään vain kuluna.
Tässä artikkelissa on käsitelty suuri joukko spekulatiivisia tekniikoita ja osa asioista on esitetty yksinkertaistuksen vuoksi poikkeuksellisen helppona. Vesijään jalostus propellantiksi on helppoia, mutta jos malmi ei ole vesijäätä, vaan vaikkapa kuun regoliittia, niin prosessi muuttuu monimutkaiseksi. Huomattavasti vaikeammaksi.
Samoin Tankkerin moottoriksi on valittu kaasuydinmoottori, joka heilahtelee teoreettisen ja hypoteettisen moottorin välimaastossa. Nasa on arvioinut tällaisen moottorin mahdolliseksi ja jopa haluttavaksi, mutta prototyyppiä ei ole rakennettu. Ei ihme, me olemme vasta aloittelemassa uudelleen ydinmoottoreiden valmistusta, eikä aikaisempi historia imartele onnistumisilla.
Kaikesta tästä huolimatta, toivottavasti tämä artikkeli herätti kiinnostusta lukijassa samalla tavalla kuin se herätti kiinnostusta kirjoittajassa.
Lähteet:
2) A Generalized Multi-Commodity Network Flow Model for the Earth-Moon-Mars Logistics System
3) https://selenianboondocks.com/2016/04/lunar-orbital-facility-location-options/